Hyppää pääsisältöön
Abstract

Tässä raportissa analysoidaan työmarkkinavuoropuhelun ja työehtosopimusneuvottelujen roolia covid-19-pandemiasta aiheutuneiden haasteiden ratkaisemisessa siviili-ilmailualalla. Työmarkkinaosapuolet osallistuivat eri Euroopan maissa eri tavoin toimenpiteisiin, joita otettiin käyttöön pandemian kielteisten vaikutusten vähentämiseksi. Useimmissa maissa työmarkkinavuoropuhelulla ja työehtosopimusneuvotteluilla oli merkittävä rooli, mutta toisissa rooli oli pienempi. Raportissa selvitetään myös, mitä muutoksia työmarkkinavuoropuheluun ja/tai työehtosopimusneuvotteluihin tehtiin kansallisella tasolla. Työmarkkinalaitosten ja vakiomenettelyjen osalta ei havaittu olennaisia muutoksia, mutta tutkimuksesta kävi ilmi, että työmarkkinavuoropuhelussa käsiteltiin kysymyksiä perinteisiä työllisyys- ja työolonäkökohtia laajemmin. Työmarkkinaosapuolet osallistuivat entistä enemmän covid-19-pandemian aikaan saamien uusien kysymysten käsittelyyn. Niitä olivat esimerkiksi työpaikkojen säilyttäminen, työajan lyhentämisjärjestelyt, irtisanomiset ja yritysten maksuvalmiuden ja vakavaraisuuden ylläpitäminen.

Key findings

Eri maiden välillä oli huomattavia eroja siinä, missä määrin työmarkkinavuoropuhelu ja työehtosopimusneuvottelut vähensivät pandemian vaikutuksia sekä siviili-ilmailualan yrityksiin että työntekijöihin. Belgian, Itävallan ja Luxemburgin kaltaisissa maissa, joissa on vakiintuneet työmarkkinalaitokset, otettiin käyttöön pelastuspaketteja ja järjestelyjä työpaikkojen säilyttämiseksi. Maissa, joissa työelämäsuhteet eivät ole niin kehittyneitä, työmarkkinavuoropuhelulla autettiin turvaamaan alan työllisyyttä. Bulgariassa se johti palkkakorvausjärjestelyihin ja Kroatiassa työajan lyhentämisjärjestelyihin. Joissakin maissa, kuten Kreikassa ja Unkarissa, työmarkkinavuoropuhelua ei käyty, koska hallitus syrjäytti työmarkkinaosapuolet.

Vaikka työmarkkinavuoropuhelu toimi usein hyvin ja tuotti tuloksia, siviili-ilmailualan työntekijöiden neuvotteluvoima väheni pandemian aikana, koska voimatasapainolla oli tapana kääntyä työnantajien hyväksi. Tämä käännös kannusti joitakin ammattiliittoja harjoittamaan konfliktihakuisempaa strategiaa jopa maissa, joissa on pitkät perinteet työmarkkinaosapuolten kumppanuudesta ja yhteiskuntarauhasta.

Tutkimuksesta käy ilmi, että työmarkkinavuoropuhelulla ehkäistiin tehokkaasti pandemian aiheuttamia välittömiä uhkia. Sillä ei kuitenkaan onnistuttu ratkaisemaan epävarmoihin työoloihin liittyviä perusongelmia, jotka johtuvat ilmailualan liiketoimintaympäristön muuttumisesta.

Monissa maissa työmarkkinavuoropuhelu laajeni palkkaa ja työaikaa koskevista perinteisistä aiheista myös muihin aiheisiin, kuten työajan lyhentämisjärjestelyihin, terveyskriisin kurittamien yritysten maksuvalmiuteen ja joukkoirtisanomisiin.

Siviili-ilmailualan polttavimpia kysymyksiä on palkkapaineen kasvaminen pandemian myötä entisestään. Alan kaikkien ammattiryhmien keskimääräiset palkkatasot ovat laskeneet viimeksi kuluneiden 15 vuoden ajan. Se johtuu pääasiassa siitä, että kilpailu ja halpalentostrategioihin keskittyvät liiketoimintamallit ovat lisääntyneet, eivätkä  työmarkkinaosapuolet ole vielä löytäneet yhteisiä ratkaisuja.

The report contains the following lists of tables and figures.

List of tables

  • Table 1: Employees in the civil aviation sector, 2018
  • Table 2: Drops in the number of commercial flights per airport, January–October 2020 compared with the same period in 2019
  • Table 3: Distribution of social dialogue and collective bargaining practices by type of social partner involvement and issues covered (2020)
  • Table 4: Distribution of social dialogue and collective bargaining practices by level of social dialogue, subsector and issues covered (2020)
  • Table 5: Industrial relations regimes and the main developments since COVID-19 in sectoral social dialogue and collective bargaining (summary)

List of figures

  • Figure 1: Proportion of passenger air transport employment to total employment per EU Member State, 2015, 2019 and 2020 (%)
  • Figure 2: Number of employees in the passenger air transport sector (NACE 51.10) in the EU27 and the UK, and in the service activities incidental to air transport sector (NACE 52.23) in the EU27, 2011–2018
  • Figure 3: Relative change in the number of employees in the passenger air transport sector (NACE 51.10), 2011–2018 (%)
  • Figure 4: Relative change in the number of employees in the service activities incidental to air transport sector, including ground handling and air traffic management activities, 2011–2018 (%)
  • Figure 5a: Absolute number of companies in the civil aviation sector in the EU27, 2011–2017
  • Figure 5b: Relative change of number of companies in the civil aviation sector in the EU27, 2011–2017
  • Figure 6: Decrease in air passengers per Member State, Q2 2020 compared with Q2 2019
Number of pages
52
Reference nº
EF22023
ISBN
978-92-897-2282-7
Catalogue nº
TJ-04-22-010-EN-N
DOI
10.2806/80520
Permalink

Cite this publication

Disclaimer

When freely submitting your request, you are consenting Eurofound in handling your personal data to reply to you. Your request will be handled in accordance with the provisions of Regulation (EU) 2018/1725 of the European Parliament and of the Council of 23 October 2018 on the protection of natural persons with regard to the processing of personal data by the Union institutions, bodies, offices and agencies and on the free movement of such data. More information, please read the Data Protection Notice.