Asuminen Euroopassa on kallista ja asumisen tasossa on puutteita

Asumisen tukeminen esimerkiksi sosiaalisena asuntotarjontana ja vuokratukena auttaa parantamaan monien ihmisten toimintakykyä ja sosiaalista suojelua EU:ssa. On tärkeää, että suunnitellessaan asumisen tukemista poliittiset päättäjät pohtivat etuuksien uudistamista: asumistuki voi olla välitön arjen turva kriisitilanteissa, joissa keskeisellä sijalla ovat todelliset asuinkustannukset, mukaan lukien energian hinta ja tulot.

Asumisen kohtuuhintaisuuteen tähtäävä asuntopolitiikka ei saa edistää tahattomasti eriarvoisuutta. Kohtuuhintaista asumista lisäävillä toimintamalleilla voi olla monimutkaisia vaikutuksia, jotka eivät aina paranna asuntojen saatavuutta ja elämänlaatua. Asumistuki voi esimerkiksi vaikuttaa vuokria ja hankintamenoja nostavasti. Omistusasumisen tukeminen puolestaan hyödyttää usein enemmän suurituloisia kuin pienituloisia, koska se voi kannustaa pienituloisia ottamaan asuntolainoja, joita he eivät pysty maksamaan takaisin.

On tärkeää, että poliittiset päättäjät tarkastelevat haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä kaikkien asumismuotojen osalta. Tutkimusten mukaan 46 prosenttia yksityisiltä vuokramarkkinoilta asunnon vuokranneista arvioi joutuvansa ehkä muuttamaan pois lähikuukausien aikana, koska asunto on heille liian kallis. Lisäksi suurimmassa osassa maista, joissa yli puolella ihmisistä on velaton omistusasunto, noin neljännes ihmisistä elää kuitenkin köyhyysrajalla.

Asunto ensin -politiikat ovat onnistuneet hyvin torjumaan asunnottomuutta, ja niitä on tarpeen laajentaa kaikkialla EU:ssa. On tärkeää, että tuettu asuminen on riippumatonta, vakaata ja aidosti ehdotonta ja että se perustuu yhteistyöhön tukipalvelujen kanssa asuntojen saatavuuden takaamiseksi.

Rahastojen, jotka parantavat kotien energiatehokkuutta, on tavoitettava pienituloiset ryhmät ja suojattava heitä tulevilta energian hinnankorotuksilta. Tutkimusten mukaan 28 prosenttia EU:n kansalaisista pitää todennäköisenä, että heillä on vaikeuksia kaasu-, sähkö- ja vesilaskujen maksamisessa. Osuus on tuetun asumisen piirissä asuvien vuokralaisten ja velattomien asunnonomistajien osalta tulojakauman alemmassa puoliskossa peräti 36 prosenttia. Näistä ihmisistä monet eivät pysty lämmittämään asuntoaan riittävästi. Tämä tuo esiin sen, että asukkaiden nykyisiä ja tulevia tarpeita täytyy pohtia, kun asumisen tasoa parannetaan.