Alueellinen työllisyyden muutos ja etätyön maantieteellinen jakautuminen Euroopassa

EU:ssa pääkaupunkiseutujen merkitys innovaation ja kasvun vetureina sekä taloudellisen ja inhimillisen kehityksen keskuksina on kasvanut. Tammikuussa 2021 EU:n asukkaista 16,3 prosenttia – 72,7 miljoonaa ihmistä – asui EU:n 27 pääkaupunkiseudun metropolialueella. Tämä huolimatta kaupunkien tunnetuista haitoista, kuten korkeat elinkustannukset ja ruuhkat.
 

Samaan aikaan harvaan asutut alueet kärsivät edelleen pitkäaikaisesta taloudellisesta taantumasta ja väestökadosta, kun ihmiset muuttavat kaupunkeihin tavoittelemaan taloudellista hyvinvointia. Maaseutualueilla asuvien ihmisten haasteina ovat muun muassa heikommat työllistymismahdollisuudet, julkisten palvelujen huonompi saatavuus ja heikompi infrastruktuuri. Toisaalta maaseudulla asuminen tarjoaa etuja: asunnot ovat edullisempia ja tilavampia, ilma on puhtaampaa ja luonto tarjoaa monipuolisia virkistysmahdollisuuksia.
 

Raportissa esitetään näyttöä viimeaikaisesta työllisyyden kehityssuunnista EU:n eri alueilla. Siinä keskitytään erityisesti siihen, miten toimialojen erikoistuminen ja etätyömahdollisuudet ovat mahdollisesti vaikuttaneet pääkaupunkiseutujen ja muiden kaupunkialueiden kykyyn selviytyä covid-19-kriisistä. Raportissa tarkastellaan etätyön keskeistä roolia pandemian aiheuttaman työllisyyssokin pehmentäjänä sekä etätyön jatkuvaa merkitystä pandemian jälkeisessä toipumisessa alueellisesta näkökulmasta. Lisäksi selvitetään tekijöitä, jotka ylläpitävät kaupunkien ja maaseutujen välisiä eroja. Lopuksi raportissa tarkastellaan, miten poliittisten päätösten avulla voitaisiin parantaa etätyömahdollisuuksia maaseudulla ja syrjäisillä alueilla aluekehityksen tasapainottamiseksi.

Taustaa

Taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen on yksi EU:n keskeisistä tavoitteista. Koheesiopolitiikka on tärkein väline tasapainoisen ja kestävän aluekehityksen edistämisessä, esimerkiksi vähemmän kehittyneille alueille annattavan tuen muodossa. EU on tähän mennessä onnistunut vähentämään jäsenvaltioiden välisiä taloudellisia eroja. Monilla maaseutualueilla on kuitenkin taloudellisia ja sosiaalisia haasteita, kuten väestökato, kunnollisten työmahdollisuuksien puute, kehittymätön infrastruktuuri ja huonommat internetyhteydet.
 

Samaan aikaan suurilla kaupunkikeskuksilla ja erityisesti pääkaupungeilla on edelleen ratkaiseva rooli talouskehityksessä. Ne ovat hyötyneet etätyön yleistymisestä, mutta niillä on myös merkittäviä kestävyyshaasteita: väestön liiallinen keskittyminen (joka voi aiheuttaa paineita keskeisille palveluille, kuten terveydenhuollolle ja asunnoille), saastuminen ja sosiaalinen eriarvoisuus. Etätyön yleistyminen voidaankin nähdä näin ollen mahdollisuutena maaseudun taloudelliseen ja sosiaaliseen uudistumiseen.
 

EU:n sisäiset alueelliset erot ja maantieteellinen monimuotoisuus ovat siksi yhtä ajankohtaisia kysymyksiä kuin ennenkin. On yhä enemmän näyttöä siitä, että alueelliset erot vauraudessa ja taloudellisessa elinvoimaisuudessa heijastuvat eroina elintasossa ja resurssien saatavuudessa. Tällä puolestaan on sosiaalisia ja poliittisia seurauksia kun tyytymättömyys, katkeruus ja huoli lisääntyy alueilla, joiden koetaan jääneen kehityksestä jälkeen.
 

Keskeiset havainnot

• Vuonna 2022 lähes 90 prosentilla EU:n NUTS 2 -alueista työllisyysasteet olivat korkeammat kuin ennen covid-19-pandemiaa. Yli kahdella viidesosalla kaikista alueista työllisyysaste oli vähintään 78 prosenttia, mikä on EU:n työllisyystavoite vuodelle 2030. Merkittäviä eroja on kuitenkin edelleen havaittavissa.
   
• Niistä kymmenestä alueesta, joilla työllisyysaste oli vuonna 2022 korkein, kuusi oli pääkaupunkialueita. Näillä alueilla työllisyys kasvoi voimakkaimmin vuosina 2019–2022 erityisesti korkeapalkkaisissa työpaikoissa. Toisaalta niillä menetettiin enemmän työpaikkoja matalapalkkaisissa tehtävissä, jotka vaativat paljon henkilökohtaista kanssakäymistä.
   
• Pääkaupungeissa joka neljäs työntekijä työskentelee yksityisen sektorin osaamisvaltaisissa palveluissa, kun taas pääosin maaseudusta koostuvilla alueilla vastaava osuus on vain yksi kymmenestä. Pääkaupunkiseutujen ja pääasiassa kaupunkialueiden työllisyyden kestävyys covid-19-kriisin aikana johtui osittain siitä, että suuri osa työstä voitiin tehdä etänä.
   
• Niistä 20 alueesta, joilla on eniten etätyötä tekeviä henkilöitä vuonna 2022, suurin osa sijaitsee kansallisissa pääkaupungeissa tai niiden ympäristössä. EU:ssa etätyön yleisyys on kehittynyt eri tahtiin kaupunkialueiden ja muiden alueiden välillä.
   
• Covid-19-pandemian puhkeamisen jälkeen eri puolilla Eurooppaa on käynnistetty merkittäviä aloitteita etätyön tukemiseksi maaseudulla sekä syrjäisillä tai muuten heikommassa asemassa olevilla alueilla. Tämä on tapahtunut erityisesti perustamalla ja laajentamalla yhteistyöskentelytiloja. Nämä hankkeet voivat edesauttaa paikallisten yhteisöjen sosiaalista ja taloudellista elpymistä.
   

Päätelmät

• Merkittävät alueelliset erot työllisyysasteissa ja etätyön yleisyydessä voivat lisätä alueiden eriarvoistumisen riskiä, jolloin kaupunkialueet ja pääkaupunkiseudut hyötyvät suhteettomasti digitaalisesta murroksesta.
   
• Kaupunkien houkuttelevat tekijät – kuten talouden dynaamisuus, laajat työmarkkinat, runsaat liiketoimintamahdollisuudet sekä hyvä palvelujen ja mukavuuksien saatavuus – vetävät puoleensa työnantajia, työntekijöitä ja infrastruktuuri-investointeja. Nämä tekijät vahvistavat itseään ja pysyvät melko muuttumattomina lyhyellä aikavälillä. Pitkän aikavälin alueellisella teollisuus- ja innovaatiopolitiikalla voidaan kuitenkin kaventaa maaseudun ja kaupunkialueiden välisiä väestöllisiä ja taloudellisia eroja. Tämä onnistuu auttamalla alueita hyödyntämään ainutlaatuisia piirteitään ja syventämällä ymmärrystä paikallisista mahdollisuuksista.
   
• Etätyö voi mahdollistaa taloudellisen erikoistumisen irrottamisen työntekopaikasta, sillä se vähentää sijoittumiseen liittyviä rajoituksia ja luo näin uusia mahdollisuuksia aluekehitykselle. Julkisilla toimenpiteillä voidaan tukea etätyötä maaseudulla sekä syrjäseuduilla tai muuten heikommassa asemassa olevilla alueilla kohdennettujen hankkeiden avulla, esimerkiksi luomalla yhteistyötiloja. Ne voivat edistää maaseudun talouden dynaamisuutta ja monimuotoisuutta houkuttelemalla osaamisvaltaisia työntekijöitä ja yrittäjiä.
   
• Nopeat internetyhteydet ovat olennainen edellytys etätyölle. Covid-19-pandemia antoi uutta pontta ja vauhtia pyrkimyksille saavuttaa internetyhteyksiä koskevat poliittiset tavoitteet sekä kaupunki- että maaseutualueilla.
   
• Vuoteen 2022 mennessä maaseutualueilla oli keskimäärin nopeammat internetyhteydet kuin kaupungeissa oli ollut vain kolme vuotta aiemmin. Internetin nopeudet ovat kuitenkin parantuneet kaupungeissa vieläkin nopeammin, mikä on hieman kasvattanut kaupunkien ja maaseudun välistä eroa. Digitaalinen vuosikymmen 2030 -ohjelma sisältää lisäinvestointeja internetyhteyksiin, ja erityistä huomiota kiinnitetään maaseutualueisiin.
   
• Maaseutualueilla on monia ja monimutkaisia taloudelliseen ja väestölliseen taantumaan liittyviä haasteita, joita internetyhteydet eivät yksin pysty ratkaisemaan. Liikenneinfrastruktuuriin ja keskeisiin julkisiin palveluihin on investoitava, jotta nämä alueet eivät jäisi muista jälkeen saavutettavuudessa tai yhteyksissä ja siten syrjäytyisi.
   
• Vaikka etätyö voi mahdollistaa asumisen kaupunkien ulkopuolella, kaupunkialueet houkuttelevat edelleen suurta osaa väestöstä, erityisesti nuoria. Julkisilla toimenpiteillä voidaan edistää kaupunkien siirtymistä kohti kestävämpää tulevaisuutta ja tehdä niistä entistä viihtyisämpiä asuinpaikkoja.