Related content

Authors
Christine Aumayr-Pintar
Carlos Vacas‑Soriano
Jakub Kostolny
Marco Seghesio
Abstract

Vuoden 2024 vähimmäispalkkojen vuosikatsauksessa esitetään yhteenveto vähimmäispalkkojen määrittämisestä vuonna 2023 EU:n 27 jäsenvaltiossa ja Norjassa. Katsauksessa raportoidaan yksityiskohtaisesti vuoden 2024 ja sitä seuraavien vuosien vähimmäispalkkojen määrittämismenettelyistä ja niiden tuloksista. Siinä selvitetään, missä määrin elinkustannuskriisi on vaikuttanut vähimmäispalkkaa saaviin työntekijöihin. Lisäksi siinä tarkastellaan, miten vähimmäispalkkaa saavat työntekijät sijoittuvat eri tulotason kotitalouksiin. Katsauksessa käsitellään myös perusteita, joita käytettiin vuoden 2024 vähimmäispalkkojen määrittelyssä. Lisäksi arvioidaan, miten hyvin nämä perusteet jo vastaavat EU:n vähimmäispalkkadirektiivin 5 artiklassa määriteltyjä vähimmäisvaatimuksia. Siinä luodaan alustava katsaus siihen, miten jäsenvaltiot ovat edistyneet direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tämä prosessi oli vielä kesken katsauksen kirjoitushetkellä. Lopuksi raportissa esitellään viimeisintä vähimmäispalkkoja koskevaa tutkimusta EU:n 27 jäsenvaltiossa ja Norjassa.

Minimum wages in 2024: Annual review

English (1.31 MB - PDF)

Key messages

  • Reaaliset vähimmäispalkat ovat nousseet lähes kaikissa EU-maissa vuosien 2021 ja 2024 välillä. Kansallisia vähimmäispalkkoja korotettiin vuonna 2024 merkittävästi, mikä johti vähimmäispalkkojen reaaliseen nousuun useimmissa maissa. Tämä nousu – joka vaihtelee inflaation laskennassa käytetyn mittarin mukaan – on monissa maissa kumonnut vähimmäispalkan saajien ostovoiman heikkenemisen vuosina 2021–2023.
     
  • Maissa, joissa ei ole kansallista vähimmäispalkkaa, työehtosopimuksen mukaiset vähimmäispalkat nousivat harvemmin inflaatiota nopeammin, mikä todettiin otoksessa matalapalkkaisista töistä tammikuun 2023 ja tammikuun 2024 välillä. Tämä osoittaa, ettei kaikkea koronapandemian jälkeistä ostovoiman heikkenemistä ole vielä saatu korjattua.
     
  • Vuonna 2022 EU-maissa keskimäärin lähes neljännes (23 %) vähimmäispalkan saajista ilmoitti vaikeuksista saada rahat riittämään. Tämä osuus 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin muilla työntekijöillä. Tutkimus paljastaa myös, että 10 prosentilla EU:n vähimmäispalkan saajista oli vaikeuksia pitää kotinsa riittävän lämpimänä. Muista työntekijöistä vastaavia vaikeuksia koki 6 prosenttia.
     
  • Vähimmäispalkkadirektiivissä ehdotettu käytäntö sitoa vähimmäispalkat prosenttiosuuteen keski- tai mediaanipalkasta yleistyy edelleen. Yhä useampi EU-maa on omaksunut tämän menettelytavan. Tämä on vaikuttanut kansallisten vähimmäispalkkojen huomattavaan nousuun vuonna 2024. Vähemmälle huomiolle ovat kuitenkin jääneet muut perusteet, kuten se, ovatko palkkatasot riittäviä absoluuttisesti mitattuna takaamaan kohtuullisen elintason.
     
  • Inflaatiovauhti oli yleisin vuoden 2024 kansallisten vähimmäispalkkojen määrittelyperuste EU:ssa. Harvemmin huomioon otettuja perusteita olivat muun muassa bruttokansantuotteen kehitys sekä työttömyyden, työllisyyden tai työn tuottavuuden tasot ja niiden muutokset.
     

Executive summary

Vähimmäispalkat suojelevat työntekijöitä kohtuuttoman alhaisilta palkoilta ja takaavat yrityksille tasapuoliset kilpailuolosuhteet. Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja Norjassa on käytössä vähimmäispalkat, joskin eri muodoissa. EU:n 27 jäsenvaltiosta 22:ssa on käytössä kansallinen vähimmäispalkka, joka määrittää yhden (tai joskus useamman) peruspalkan alarajan. Lisäksi työehtosopimuksilla säädellään palkkoja tarkemmin, ja niissä määritellään yleensä kansallista vähimmäispalkkaa korkeammat palkkatasot. Lopuissa viidessä jäsenmaassa ja Norjassa vähimmäispalkat määritellään alakohtaisissa työehtosopimuksissa. Nämä sopimukset kattavat suuren osan näiden maiden työntekijöistä. Tämän vuosikatsauksen vuoden 2024 versiossa annetaan päivitettyä tietoa vähimmäispalkkojen kehityksestä. Siinä selvitetään, miten palkkatasot on määritetty ja mitä kriteereitä niiden mukauttamisessa on käytetty. Lisäksi katsauksessa kartoitetaan EU-tason politiikan vaikutusta vähimmäispalkkojen määrittämiseen.

 

Taustaa

Kansalliset hallitukset ja – kansallisista perinteistä ja käytännöistä riippuen – työmarkkinaosapuolet ovat edelleen keskeisiä toimijoita, joiden tehtävänä on palkkojen ja korvausten sääntely. Lokakuussa 2022 hyväksytyn EU:n vähimmäispalkkadirektiivin tavoitteena on parantaa elintasoa niin, että pyritään ylöspäin suuntautuvaan lähentymiseen ja vähennetään työssäkäyvien köyhyyttä, palkkaeroja ja sukupuolten välistä palkkakuilua. Sen tavoitteena on luoda puitteet riittävän tasoisten vähimmäispalkkojen asettamiselle ja työntekijöiden vähimmäispalkkasuojan varmistamiselle. Samalla kansallisille toimijoille jää edelleen oikeus päättää palkanmuodostus- ja toimeenpanotavoista sekä vähimmäispalkkojen tasoista. Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään marraskuuhun 2024 mennessä. Tämän katsauksen laatimishetkellä monissa maissa on jo arvioitu ja valmisteltu tarvittavia lakimuutoksia ja muita toimia.

 

Keskeiset havainnot

  • Kansallisia vähimmäispalkkoja korotettiin vuonna 2024 tuntuvasti. Inflaation laskentamittarista riippuen tämä johti vähimmäispalkkojen reaaliseen kasvuun suurimmassa osassa maita. Vähimmäispalkan saajien ostovoiman heikkeneminen vuosina 2021–2023 näin ollen kumoutui, sillä ostovoimakorjatut vähimmäispalkat nousivat useimmissa maissa vuosina 2020–2024.
     
  • Viimeisimmillä neuvottelukierroksilla reaalipalkkojen nousu oli vähäisempää niissä maissa, joissa ei ole käytössä kansallista vähimmäispalkkajärjestelmää. Tämä perustuu otokseen matalapalkkaisista töistä. Lisäksi koronapandemian alun jälkeistä menetettyä ostovoimaa ei ole vielä kokonaan saatu takaisin.
     
  • EU-maissa keskimäärin 23 prosenttia vähimmäispalkan saajista kertoi vaikeuksista selviytyä taloudellisesti vuonna 2022. Tämä osuus oli 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin muilla työntekijöillä. Lisäksi 10 prosentilla EU:n vähimmäispalkan saajista oli vaikeuksia pitää koti riittävän lämpimänä. Muista työntekijöistä vastaavia vaikeuksia koki 6 prosenttia. Maakohtaiset erot ovat huomattavia. Kreikassa peräti 80 prosenttia vähimmäispalkan saajista kertoo toimeentulovaikeuksista, mikä on EU-maiden korkein luku.
     
  • Vähimmäispalkan saajia on suhteellisen tasaisesti kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen jaossa: noin kaksi kolmasosaa heistä elää kotitalouksissa, jotka sijoittuvat tulojakauman keski- tai alapäähän. Yllättäen he ovat aliedustettuina kaikkein pienituloisimpien joukossa, eli alimmassa tulodesiilissä.
     
  • Vähimmäispalkkojen riittävyyttä voidaan arvioida tarkastelemalla yksin asuvien vähimmäispalkan saajien kokemaa taloudellista ahdinkoa vuonna 2022. Yksin asuvilla vähimmäispalkan saajilla on todennäköisemmin vaikeuksia saada rahat riittämään kuin paremmin palkatuilla palkansaajilla lähes kaikissa maissa: Keskimäärin 28 prosentilla heistä on tällaisia vaikeuksia, kun muiden työntekijöiden kohdalla vastaava luku on 14 prosenttia. Näiden vaikeuksien yleisyys vaihtelee huomattavasti maittain, ja vaikuttaa olevan vahvasti yhteydessä maan yleiseen taloudelliseen kehitystasoon (jota mitataan keskimääräisillä tulotasoilla).
     
  • Direktiivin suosittelema käytäntö sitoa vähimmäispalkat tiettyyn prosenttiosuuteen keski- tai mediaanipalkasta yleistyy edelleen, ja yhä useampi maa on omaksunut tämän käytännön.
     
  • Näiden viitearvojen käyttö on epäilemättä vaikuttanut osaltaan vuoden 2024 huomattaviin korotuksiin. Vaikka tällaisia rakenteellisia korotusprosesseja otetaan parhaillaan käyttöön useissa maissa, muihin perusteisiin kiinnitettiin vähemmän huomiota, kun vuoden 2024 vähimmäispalkkoja määritettiin vuonna 2023. Erityisen vähän huomiota kiinnitettiin siihen, ovatko vähimmäispalkkatasot absoluuttisesti riittäviä takaamaan kohtuullisen elintason.
     
  • Inflaatio oli yleisin kriteeri vuoden 2024 kansallisia vähimmäispalkkoja määritettäessä. Sitä käytettiin 14 maassa. Toiseksi yleisintä oli erilaisten maakohtaisten kriteerien käyttö, mikä oli käytäntönä 10 maassa. Lisäksi kahdeksassa jäsenmaassa, joissa on kansalliset vähimmäispalkat, sovellettiin jonkinlaisia tavoitearvoja suhteessa yleiseen palkkatasoon. Harvemmin huomioitiin muita palkkatason tai taloudellisen kehityksen kriteerejä: bruttokansantuotteen ja työttömyyden kehitys (6 maata kussakin tapauksessa), työn tuottavuuden taso ja/tai kehitys (5 maata) ja työllisyystilanne (4 maata).

Päätelmät

  • Yhä useampi jäsenmaa pyrkii parantamaan vähimmäispalkkoja suhteessa keski- tai mediaanipalkkoihin, mikä lisää palkkojen oikeudenmukaisuutta. On kuitenkin tärkeää pohtia ja analysoida tarkemmin, takaavatko nämä toimenpiteet myös kohtuullisen elintason. Tämä on toinen keskeinen näkökulma arvioitaessa vähimmäispalkkojen riittävyyttä.
     
  • Vähimmäispalkkojen nostaminen tiettyyn prosenttiosuuteen keski- tai mediaanipalkasta on teknisesti melko suoraviivaista. Siksi tämä menetelmä on käytännöllinen ensimmäinen askel vähimmäispalkkojen korottamisessa ja palkkojen oikeudenmukaisuuden parantamisessa. Vähimmäispalkkojen riittävyyden analysointi ja varmistaminen on monimutkaisempaa. Siinä tulisi huomioida myös jäsenmaan absoluuttiset elinkustannukset esimerkiksi pienituloisten tyypillisen kulutuskorin perusteella sekä työn tuottavuuden pitkän aikavälin kehitys. Kansalliset palkkoja määrittävät tahot, kuten hallitukset, työmarkkinaosapuolet ja asiantuntijakomiteat, voivat pohtia omaan maahansa parhaiten sopivaa lähestymistapaa sen suhteen, mikä katsotaan riittäväksi vähimmäispalkaksi ja onko tämä taso vielä saavuttamatta.
     
Executive summary

Minimum wages in 2024: Annual review

Author(s):
Eurofound

Minimum wages in 2024: Annual review

English (58.92 KB - PDF)

The report contains the following lists of tables and figures.

List of tables

  • Table 1: Gross nominal national minimum wages, 22 EU Member States, 2023 and 2024
  • Table 2: Sub-minimum rates for selected EU Member States as of January 2024
  • Table 3: Higher minimum rates for selected EU Member States as of January 2024
  • Table 4: Changes to minimum regulations in 2023, by country
  • Table 5: Overview of largely formula-/rule-based approaches with exactly defined variables and rules when deciding on the update of the national minimum wage rates in 2024, by country
  • Table 6: Overview of countries that adhered to reference values vis-à-vis average or median wages when deciding on the update of the national minimum wage rates in 2024, by country
  • Table 7: Overview of countries that adhered to loosely defined criteria when deciding on the update of the national minimum wage rates in 2024, by country
  • Table 8: Overview of general tripartite bodies involved in minimum wage setting in the EU Member States with national minimum wages, and proposed designation as consultative bodies as per the directive
  • Table 9: Overview of expert groups and low pay and minimum wage commissions that could be designated as consultative bodies as per the directive
  • Table 10: Overview of concrete regulatory measures to promote collective bargaining
  • Table 11: Preliminary ideas on how collective bargaining can be promoted
  • Table 12: Overview of the latest research on minimum wages in the EU
  • Table A1: Overview of regulations determining the 2024 rate(s) in countries with national minimum wages
  • Table A2: Overview of criteria used for determining the change in the national minimum wage rates for 2024
  • Table A3: Monthly minimum wages in collective agreements for 10 low-paid jobs, in nominal terms, national currency, 1 January 2023 and 1 January 2024
  • Table A4: Change in monthly minimum wages in collective agreements for 10 low-paid jobs, in nominal terms, 1 January 2023 to 1 January 2024 (%)
  • Table A5: National correspondents who contributed to the report

List of figures

  • Figure 1: Notable disparities between countries in gross hourly national minimum wages, 22 EU Member States, nominal terms, January 2024 (€)
  • Figure 2: Generalised gains in purchasing power among minimum wage earners (rate of change in gross national minimum wages in real terms, 22 EU Member States, January 2023 to January 2024 (%))
  • Figure 3: Minimum wage earners have gained purchasing power since the onset of the pandemic (evolution of gross national minimum wages in real terms, 22 EU Member States, 2020–2024)
  • Figure 4: Collectively agreed average and median monthly wages in 10 low-paid jobs, January 2024 (€)
  • Figure 5: Change in average monthly minimum wages set in collective agreements for 10 low-paid jobs, in nominal and real terms, 1 January 2023 to 1 January 2024 (%)
  • Figure 6: Annual monthly rate of inflation change, all items on the Harmonised Index of Consumer Prices, January 2019 –January 2024 (%)
  • Figure 7: Net monthly minimum wage, personal income tax (PIT) and employee social insurance contributions (SICs) for a single minimum wage earner, EU27, 2023 (€)
  • Figure 8: Net and gross minimum wage changes from 1 June 2022 to 1 June 2023 (%)
  • Figure 9: Average personal income tax (PIT), employee social insurance contributions (SICs) and social benefits as a percentage of the gross minimum wage for a single person, EU27, 2023 (%)
  • Figure 10: Share of employees living in different types of household, cross-country average for 2022 (%)
  • Figure 11: Minimum wage earners face more difficulties in making ends meet (share of people reporting such difficulties in single-person households), EU27, 2022 (%)
  • Figure 12: Growing difficulties in making ends meet among minimum wage earners (share of people reporting difficulties in making ends meet), EU27, 2021–2022 (%)
  • Figure 13: Growing difficulties in keeping the house warm among minimum wage earners (share of people reporting being unable to warm their house), EU27, 2021–2022 (%)
  • Figure 14: Minimum wage earners are not prevalent among the poorest households, 2022 (%)
  • Figure 15: Distribution of minimum wage earners over the income distribution, 2022 (%)
  • Figure 16: Overview of the process of minimum wage setting for 2024
  • Figure 17: Overview of approaches applied during 2023 in considering criteria for uprating minimum wage rates in 2024, EU27 and Norway
  • Figure 18: Criteria referred to in the setting of national minimum wage rates for 2024 (number of countries that reportedly considered each criterion)
  • Figure 19: Overview of consultative bodies and committees involved in minimum wage setting
  • Figure 20: Collective bargaining coverage rates in the EU Member States and Norway, latest available data, various years
  • Figure A1: Share of people working (employees) per income decile across countries (2022)
  • Figure A2: Comparison of developments of negotiated pay in countries without a national minimum wage using three methodologies (%)
  • Figure A3: Comparison of levels of negotiated pay in countries without a national minimum wage using two methodologies and datasets (national currency)
Number of pages
94
Reference nº
EF24017
ISBN
978-92-897-2406-7
Catalogue nº
TJ-AS-24-085-EN-N
DOI
10.2806/643382
Permalink
eurofound.link/ef24017

Cite this publication

Eurofound (2024), Minimum wages in 2024: Annual review, Minimum wages in the EU series, Publications Office of the European Union, Luxembourg.

Related publications

Publication series
minimumwage-card.jpg

Minimum wages in the EU

This series reports on developments in minimum wage rates across the EU, including how they are set and how they have developed over time in nominal and real terms. The series explores where there are statutory minimum wages or collectively agreed minimum wages in the Member States, as well as

22 tammikuu 2020
Publication Series

Disclaimer

When freely submitting your request, you are consenting Eurofound in handling your personal data to reply to you. Your request will be handled in accordance with the provisions of Regulation (EU) 2018/1725 of the European Parliament and of the Council of 23 October 2018 on the protection of natural persons with regard to the processing of personal data by the Union institutions, bodies, offices and agencies and on the free movement of such data. More information, please read the Data Protection Notice.